Kaivosvastuullisuus

Outokummulla on kaivoshistoriansa vuoksi Suomessa noin 40 vanhaa kaivosta tai tutkimustyömaata. Vain yksi kaivos on edelleen toiminnassa – Kemin kromikaivos, joka liittyy kiinteästi Outokummun ruostumattoman teräksen tuotantoon.

Sivua viimeksi päivitetty: 15.04.2024

Outokumpu päätti 2000-luvun alussa keskittyä ruostumattomaan teräkseen. Ennen keskittymistään ruostumattomaan teräkseen yhtiö toimi usealla toimialueella, kuten kaivosteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa ja teknologia-alalla. Tästä historiasta johtuu, että Outokumpu on toiminut sekä Suomessa että ulkomailla useilla kaivosalueilla.

Olemme jatkaneet vuonna 2023 vanhojen kaivosalueidemme seurantaa sekä sellaisilla kaivosalueilla, joilla yhtiöllä on vielä velvoitteita, että muilla kaivosalueilla, joilla velvoitteet ovat päättyneet. Työ jatkui esimerkiksi Orivedellä, jossa Outokumpu tyhjensi yhden louhoksen jätteistä yhdessä nykyisen omistajan kanssa sekä Enonkoskella Suomessa. Enonkoskella selvitimme kaivosalueen nykytilaa voidaksemme hakea ympäristölupaa lisäkunnostustoimenpiteille.

Parilla vanhalla kaivosalueella Outokummulla on vielä ympäristölupa. Vuonna 2023 sattui yksi pieni ympäristörajojen rikkomus Kotalahden kaivosalueella: kalkkikiveen perustuvassa sekä biologisessa vesien käsittelyssä suotoveden vuosittainen keskimääräinen ei ollut ympäristöluvan mukainen. Luparajojen rikkomus raportointiin osana Outokummun ympäristöpoikkeamia.

Julkaisemme tällä sivustolla lisätietoja vanhoihin kaivosalueisiimme liittyvistä ajankohtaisista asioista.

Ajankohtaista

Outokummun tiimi ja viranomaiset Hammaslahden kaivoksella.

12.4.2024: Enonkosken tutkimukset etenevät suunnitellusti – lisäkunnostustoimenpiteiden suunnittelu alkaa
Tutkimukset ovat nyt kestäneet reilun vuoden, ja niiden perusteella on saatu jo lisätietoa nykytilasta. Samalla ollaan siirtymässä lisäkunnostustoimenpiteiden suunnitteluun.
Lue lisää >

5.1.2023: Oriveden louhoksen tyhjentäminen etenee aikataulussa – louhintatyöt ovat käynnistyneet
Työt ovat nyt edenneet siihen vaiheeseen, että uuden tunnelin louhinta on aloitettu. Tunnelin louhintatöiden arvioidaan päättyvän helmikuussa.
Lue lisää >

1.9.2022: Outokumpu käynnistää maastotutkimukset Enonkoskella syyskuun alussa
Ennen kunnostustöitä ja ympäristölupahakemusta kunnostamista varten vanhan kaivosalueen nykytilanne tutkitaan perusteellisesti.
Lue lisää >

Katso kaikki vanhoja kaivoksia koskevat uutiset >

Vastuullista kaivostoimintaa

Kemin rikastusprosessi perustuu painovoimaan, eikä siinä käytetä kemikaaleja.

Outokumpu on ruostumattoman teräksen tuottaja, jolla on yksi kaivos, Kemin kaivos. Vastuullisuus on toimintamme ytimessä ja tavoitteenamme on minimoida toimintamme vaikutukset luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Toimintaamme ohjaavat yhtiön toimintaperiaatteet eli Code of Conduct. Olemme myös sitoutuneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin sekä liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin.

Kemin kaivos on Outokumpu Oyj:n tytäryhtiön Outokumpu Chrome Oy:n omistama kaivos, joka sijaitsee Kemin kaupungin pohjoispuolella Keminmaan kunnan alueella, Elijärvellä. Kemin kaivos on ainoa kromikaivos alueella. Outokumpu on suomalaisen Kestävän kaivostoiminnan verkoston jäsen. Kemin kaivos on sitoutunut suomalaiseen kaivosvastuustandardiin.

Kemin kaivoksen toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat vähäiset johtuen oksidisen kromimalmin liukenemattomuudesta, painovoimaan perustuvasta kemikaalittomasta rikastusmenetelmästä ja koko kaivos- ja rikastusprosessin kattavasta prosessiveden suljetusta vesikierrosta.

Outokummun historiaa

Outokummussa Kuusjärven pitäjässä sijaitsevan kuparipitoisen malmiesiintymän löytyminen 1900-luvun alkupuolella johti kaivostoiminnan ja kuparitehtaan käynnistymiseen vuonna 1913. Toiminta oli alkuvaiheessa pienimuotoista, mutta täytti pääosan aikansa kotimaisesta kuparintarpeesta: asiakaskuntaan kuului etupäässä valimoita, sähköteollisuusyrityksiä ja kuparilangan valmistajia. Outokummun valmistamaa kuparia käytettiin 1900-luvun alkupuolella mm. Valtion Rahapajalla rahanlyöntitarkoituksiin ja kuparilankana maaseudun sähköistämiseen.

Outokummun kuparitehtaat alkuperäisen oudon kummun rinteillä 1920-luvulla.

Vuosien saatossa Outokummun kaivoksen toiminta laajeni, ja tuotantomenetelmät kehittyivät. Outokummun kaivos oli vuoteen 1941 saakka Outokumpu Oy:n ainoa kaivos. Tämän jälkeen Outokumpu-yhtiön kaivostoiminta laajeni muille paikkakunnille, kun 1940-luvun alkupuolella avattiin Nivalan pitäjän Makolassa nikkelikaivos ja Ylöjärvellä kuparikaivos. 1940- ja 1950-luvuilla Outokumpu käynnisti kaivostoimintaa myös muilla paikkakunnilla Suomessa. Laajentunut kaivostoiminta vastasi osaltaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen, kun Suomessa vallitsi sotien jälkeen yleinen raaka-ainepula.

Kaivostoiminta vaikutti paikallisyhteisöjen elämään. Kaivostoiminta loi edellytyksiä alueiden kehittymiselle ja siten laajemminkin hyvinvointia maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi Outokumpu-yhtiön syntysijoilla 1900-luvun alun syrjäisessä Kuusjärven pitäjässä Pohjois-Karjalassa yhtiö perusti seudun ensimmäisen sairaalan ja auttoi kansakoululaitoksen järjestämisessä. Kaivos toi mukanaan Kuusjärvelle 1920-luvulla rautatien ja paransi muitakin liikenneyhteyksiä.Outokummun kaivostoiminnan kehittymisellä oli myönteisiä heijastusvaikutuksia laajemminkin myös muiden suomalaisten teollisuudenalojen, kuten sähkö-, selluloosa-, kemian- ja laivanrakennusteollisuuden kehittymiseen. Outokummun tuotteet mahdollistivat suomalaisen teollisuuden raaka-ainepohjan omavaraisuusasteen kasvattamisen ja näin vakaammat tuotantonäkymät.

Outokummun rooli itsenäisen Suomen historian alkutaipaleilla on huomattava myös siitä näkökulmasta, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1944 solmitun rauhansopimuksen mukaan Suomen tuli suorittaa raskaat sotakorvaukset, joiden pääpaino oli metalli- ja laivanrakennusteollisuuden tuotteiden toimituksissa. Merkittävä osa Outokummun tuotannosta luovutettiin kahdeksan vuoden ajan sotakorvauksina, eikä Suomen teollisuus olisi pystynyt täyttämään asetettuja vaatimuksia ilman Outokummun panosta.*

Lue lisää Outokummun historiasta

Lähteet:

Markku Kuisma: Kuparikaivoksesta suuryhtiöksi – Outokumpu 1910–1985 (1985).
Vilho Annala: Outokummun historia 1910–1959 (1960).

Outokummun vanhat kaivosalueet Suomessa

Outokummulla on Suomessa nelisenkymmentä vanhaa kaivosta tai tutkimustyömaata. Osalla kaivoksista Outokumpu on toiminut pitkään tai ollut ainoa kaivostoiminnan harjoittaja, osalla yksi monista ja osalla on tehty vain koelouhintaa. Vanhojen kaivosten turvallisuus- ja ympäristövastuista säädetään Suomessa kaivos- ja ympäristölainsäädännössä. Lisäksi vastuita on siirtynyt esimerkiksi kaivosalueiden myyntien yhteydessä. Vastuut perustuvat viranomaisten aikoinaan myöntämiin lupiin ja päätöksiin, jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia nykylainsäädännön nojalla myönnettäviin lupiin, ja vaihtelevat kohteittain niiden ominaisuuksista ja toiminnan ajankohdista riippuen. Osa vanhoista kaivoksista on mukana Kajak-hankkeessa ja Elyn jatkoselvityksestä, joista voit lukea tarkemmin kohdasta "Outokumpu ja Kajak-hanke". Olemme koostaneet tärkeimmistä kaivoksista lisätietosivun, joilla on lisätietoa kaivosten tilanteesta ja siellä tehdyistä toimenpiteistä.

Outokummun aiemmin operoimia kaivoksia, joissa yhtiöllä on vielä vastuita

	Kaivos	Toiminnot	Outokummun toimintavuodet	Pääasiallinen omistus	Velvoitteet	Kajak-kohde	Mukana Ely:N selvityksessä
1	Enonkoski (Laukunkangas)	Nikkeli ja kupari	1985–1994	Outokumpu	Kaivospiiri	On
2	Hammaslahti, Joensuu	Kupari ja sinkki	1973–1986	Joensuun kaupunki	Ympäristölupa
3	Kangasjärvi, Keitele	Sinkki, kupari ja pyriitti	1985	Yksityistahoja	Ympäristövastuita	On	On
4	Keretti, Outokumpu	Kupari, sinkki, koboltti ja kulta	1954–1989	Eri tahoja	Ympäristövastuita	On	On
5	Kotalahti, Leppävirta	Nikkeli ja kupari	1959–1987	Outokumpu	Ympäristölupa	On
6	Pahtavuoma, Kittilä	Kupari	1993	Julkinen taho	Turvallisuus- ja ympäristövastuita	On
7	Ruostesuo, Kiuruvesi	Sinkki, kupari ja pyriitti	1988–1989	Outokumpu	Ympäristövastuita	On	On
8	Saattopora, Kittilä	Kupari ja kulta	1988–1995	Julkinen taho	Kaivospiiri	On
9	Telkkälä, Lappeenranta	Nikkeli ja kupari	1969–1970, 1988–1992	Yksityistahoja	Kaivospiiri	On
10	Vihanti, Raahe	Sinkki, kupari, hopea ja lyijy	1954–1992	Outokumpu ja yksityistahoja	Turvallisuus- ja ympäristövastuita	On

Joitakin turvallisuusvastuita on lisäksi Aijalan ja Metsämontun kaivoksilla. Lisäksi Outokumpu on toiminut Hituran, Hälvälän, Korsnäsin, Kylmäkosken, Laurinojan, Makolan, Mullikkorämen, Orijärven, Oriveden, Pampalon, Petolahden, Puumalan, Pyhäsalmen, Rautuvaaran, Tainiovaaran, Taivaljärven, Vammalan, Virtasalmen, Vuonoksen ja Ylöjärven kaivosalueilla. Outokumpu on myös tehnyt tutkimusta tai koelouhintaa seuraavissa kohteissa: Iilijärvi, Juomasuo, Kylylahti, Nuottijärvi, Suhanko, Sompujärvi (Kirakkajuppura), Talvivaara ja Tervola. Suurin osa näistä kaivosalueista on nykyään toisen kaivosyhtiön omistuksessa. Alueita omistavat myös julkiset tahot, muut yritykset tai yksityishenkilöt.

	Paikka	TOiminnot	Outokummun toimintavuodet	Omistaja	Velvoitteet	Kajak-kohde	MUkana ELy:n selvityksessä
1	Aijala, Salo	Kupari- ja sinkkikaivos	1949–1974	Yksityistahoja	On	On	On
2	Hitura, Nivala	Nikkeli	1970–2007	Kaivosyhtiö	Ei	On	On
3	Hälvälä, Savonlinna	Nikkeli	1989–1992	Yksityistahoja	Ei	On	On
4	Iilijärvi, Salo	Tutkimustyömaa	Mm. 1974	Ei tiedossa	Ei	On
5	Juomasuo, Kuusamo	Tutkimustyömaa	1993	Kaivosyhtiö	Ei
6	Korsnäs	Lyijy ja maametallit	1961–1972	Korsnäsin kunta	Ei	On	On
7	Kylmäkoski, Akaa	Nikkeli	1971–1974	Yksityistahoja	Ei	On	On
8	Kylylahti, Polvijärvi	Tutkimustyömaa	1990-luku	Kaivosyhtiö	Ei
9	Laurinoja, Kolari	Kupari ja kulta	1989	Kaivosyhtiö	Ei
10	Makola, Nivala	Nikkeli	1942–1952	Kaivosyhtiö	Ei	On	On
11	Metsämonttu, Salo	Kupari, sinkki, ym.	1964–1974	Yksityistahoja	Ei	On	On
12	Mullikkoräme, Pyhäsalmi	Kupari ja sinkki	1990	Kaivosyhtiö	Ei
13	Nuottijärvi, Paltamo	Tutkimustyömaa	1965	Yksityistahoja	Ei
14	Orijärvi, Salo	Kupari, sinkki ja lyijy	1947–1954	Yksityistahoja	Ei	On	On
15	Orivesi	Kulta	1994–2003	Kaivosyhtiö	Ei
16	Pampalo, Ilomantsi	Kulta	1996	Kaivosyhtiö	Ei
17	Petolahti, Korsnäs	Nikkeli	1972–1973	Yksityistahoja	On
18	Puumala (Kitula)	Nikkeli	1970	Yksityistahoja	Ei	On
19	Pyhäsalmi	Kupari, sinkki, ym.	1962–2002	Kaivosyhtiö	Ei
20	Rautuvaara, Kolari	Kupari ja kulta	1988–1995	Muu yritys	Ei
21	Sompujärvi (Kirakkajuppura), Tervola	Tutkimustyömaa	1980-luku	Kaivosyhtiö	Ei
22	Suhanko, Rovaniemi	Tutkimustyömaa	1980-luku	Kaivosyhtiö	Ei
23	Tainiovaara, Lieksa	Nikkeli	1989	Muu yritys	Ei
24	Taivaljärvi, Sotkamo	Hopea, sinkki ja lyijy	1988–1991	Kaivosyhtiö	Ei
25	Talvivaara, Sotkamo	Tutkimustyömaa	1980-luku	Kaivosyhtiö	Ei
26	Tervola	Tutkimustyömaa	1970	Yksityistahoja	Ei
27	Vammala, Sastamala	Nikkeli ja kupari	1973–1995	Kaivosyhtiö	Ei
28	Virtasalmi	Kupari	1966–1983	Muu yritys	Ei	On	On
29	Vuonos, Outokumpu	Kupari, sinkki, nikkeli ja koboltti	1972–1985	Kaivosyhtiö	Ei	On	On
30	Ylöjärvi	Kupari, volframi ja hopea	1943–1996	Julkinen taho	Ei	On	On

Ympäristömääräysten kehittyminen Suomessa

Ympäristöllisen sääntelyn kehittymisen lähtökohtana on vanhastaan ollut veden johtamista ja viemäröintiä ohjannut terveysperusteinen sääntely sekä naapuruusoikeudellinen sääntely, joka kielsi aiheuttamasta naapurille pysyvää kohtuutonta rasitusta. Kolmantena tekijänä ympäristöllisen sääntelyn kehitykseen on vaikuttanut elinkeino-oikeudellinen sääntely, jonka mukaan merkittäviä teollisia toimintoja varten tarvittiin toimilupa – esimerkiksi kaivostoiminnan harjoittamisoikeus Ruotsi-Suomessa perustui kruunun myöntämään konsessioon, mistä kehittyi nykyinen kaivosoikeusjärjestelmä.

Ympäristösääntelystä sanan nykyisessä merkityksessä alettiin puhua 1960-luvulla. Siihen asti keskeisimmät lainsäädännön ohjausvälineet olivat vuoden 1902 vesioikeuslaki ja vuoden 1927 terveydenhoitolaki, joiden avulla pyrittiin hallitsemaan ihmistoimintojen aiheuttamaa pilaantumista, samoin kuin naapuruusoikeudellinen sääntely. 1961 säädettiin vesilaki, johon sisältyi pohjavesien suojelua koskevia säännöksiä ja vesienkäyttöä ohjaava lupajärjestelmä. Vuoden 1965 terveydenhoitolain ympäristöllinen merkitys oli ennen muuta lakiin sisältyneessä toimintojen sijoituslupajärjestelmässä.

1970-luvulla ympäristönsuojelun ohjaus Suomessa perustui terveydenhoidolliseen sijoituslupasääntelyyn, naapuruusoikeudelliseen immissiolupasääntelyyn ja vesioikeudelliseen pilaamislupasääntelyyn, joille syntyi lupa- ja ennakkoilmoitusjärjestelmiä. 1980-luvulle tultaessa sääntelyn piiriin tuli myös uusia ympäristösektoreita, kun lain tasolla alettiin sääntelemään jätehuollosta (jätehuoltolaki 1978), ilmansuojelusta (ilmansuojelulaki 1982) ja meluntorjunnasta (meluntorjuntalaki 1987).

1990-luvulle tultaessa edellä kuvattua sektorikohtaista ympäristösääntelyä kehitettiin menettelyllisesti, kun 1992 astui voimaan ympäristölupamenettelylaki: silloiset sijoituslupa, ilmalupa ja jätelupa yhdistettiin ympäristölupamenettelysääntelyn piiriin. Uudistus merkitsi mainittujen järjestelmien käsittelyllistä yhdistämistä samaan menettelyyn samassa viranomaisessa, sen sijaan kutakin lupalajia koskeva päätöksenteko perustui sisällöllisesti edelleen sektorikohtaiseen sääntelyyn. Ympäristölupamenettelyssä yhtenä päätöksenä annettavaa ratkaisua alettiin kutsua ympäristöluvaksi. Vesilain mukainen pilaamislupajärjestelmä jäi vielä toistaiseksi yhtenäistetyn menettelyn ulkopuolelle omaksi lupajärjestelmäkseen.

Vuonna 2000 astui voimaan ympäristönsuojelulaki, jolla kaikkia ympäristösektoreita koskeva päätöksenteko, mukaan lukien aiempi vesilain mukainen pilaamislupa, yhdistettiin sekä sisällöllisesti että menettelyllisesti yhtenäistetyn ympäristölupajärjestelmän piiriin. Ympäristönsuojelulain säätämiseen vaikutti osaltaan Suomen liittyminen Euroopan unioniin, jossa annettiin vuonna 1996 ympäristöllisten lupajärjestelmien yhtenäistämistä koskeva IPPC-direktiivi. Nykyisellään Suomessa voimassa olevaan ympäristösääntelyyn vaikuttaa merkittävästi Euroopan unionin ympäristöoikeus.

Vanhojen kaivosten turvallisuus- ja ympäristövastuut perustuvat viranomaisten aikoinaan tekemiin lupiin ja päätökseen, jotka on tehty silloin voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Vanhat luvat eivät ole monelta osin vertailukelpoisia nykylainsäädännön kanssa, sillä ympäristömääräykset ovat kehittyneet valtavasti erityisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kaivokset, joihin liittyviä vastuita Outokummulla yhä on, ovat toimineet pääasiassa 1950–1980-luvuilla eli aikana ennen nykymuotoista ympäristösääntelyä.

Outokumpu ja Kajak-hanke

Suomalainen Kajak-hanke perustuu EU:n kaivannaisjätedirektiiviin. Kaivannaisjätedirektiivi edellyttää jäsenmaita laatimaan luettelon käytöstä poistetuista kaivannaisjätealueista, joista voi aiheutua riskiä ympäristölle tai terveydelle. Suomi on listannut Kajak-hankkeessa 31 tällaista kohdetta. 12 vanhalla kaivosalueella on käynnissä jälkitarkkailua tai alueen ennallistamista. Näistä yhdeksän on ollut Outokummun operoimia (Enonkoski, Hammaslahti, Iilijärvi, Kotalahti, Pahtavuoma, Puumala, Saattopora, Telkkälä ja Vihanti).

Sellaisia kaivosalueita, joista tarvitaan jatkoselvityksiä, on 19 kappaletta. Jatkoselvitystä tekee Pirkanmaan Ely-keskus. Hankkeen jatkona Pirkanmaan ELY-keskus sai valtioneuvoston asetuksella tehtäväksi selvittää valtakunnallisia kaivannaisjätealueita. Kohteet on nyt priorisoitu, ja kohdekohtaiset kartoitukset on aloitettu. Vuonna 2021 käynnistetään neljän kohteen kohdetutkimukset – näistä yksi, Korsnäs, on Outokummun vanha kaivos. Kaikkien kohteiden osalta kohdetutkimukset aloitetaan 5–6 vuoden kuluessa. Kaikkiaan Ely-keskuksen selvitykseen kuuluu 13 kaivosta, joita Outokumpu on operoinut: Aijala, Hälvälä, Kangasjärvi, Keretti, Korsnäs, Kylmäkoski, Makola, Metsämonttu, Orijärvi, Ruostesuo, Virtasalmi, Vuonos ja Ylöjärvi. Orijärven osalta selvityksestä voi lukea lisää Kajak-hankkeen sivuilta.

Outokumpu tukee viranomaisten selvitystyötä kaikissa kohteissa ja avustaa viranomaisia aktiivisesti. Meistä Kajak-hankkeessa tehtävä selvitystyö on tärkeää: jokainen kohde on erilainen, ja omistussuhteet ja olosuhteet ovat jokaisessa kaivoksessa omanlaisensa. Myös ympäristövaatimukset ja niihin liittyvä tieto ovat kehittyneet suuresti matkan varrella. Olemme lopettaneet omien kaivostemme toiminnan kulloinkin voimassa olleiden säädösten mukaisesti. Useimmat alueet eivät enää ole edes kaivosyhtiöiden omistuksessa. Näistä syistä jokainen kohde vaatii erillisen selvityksen. On hyvä, että Kajak-hankkeessa selvitetään myös oikeudellisia vastuita ja rahoitusta.

Lisätietoa Kajak-hankkeesta

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Millaisia turvallisuusvastuita kaivosalueilla on?

Turvallisuusvastuista päätetään kaivospiirin lakkauttamispäätöksessä. Vastuut vaihtelevat kaivosalueittain, mutta tyypillisesti turvallisuusvastuut tarkoittavat, että sortumavaaralliset alueet aidataan, pääsy kaivokseen estetään ja asennetaan varoituskylttejä. Lisäksi se voi tarkoittaa sitä, että alueelta poistetaan ylimääräistä irtaimistoa, puretaan rakennuksia tai rakennelmia tai tehdään ne vaarattomiksi. Kaivostoiminnan harjoittaja vastaa pääsääntöisesti toimenpiteiden jälkeenkin kaivosalueen seurannasta ja turvallisuuden jatkuvasta ylläpidosta.

Millaisia ympäristövaikutuksia vanhoilla kaivosalueilla on?

Yleisesti ottaen metallimalmikaivostoiminnan ympäristövaikutukset vesistöihin syntyvät metallimalmien louhinnasta ja rikastuksesta. Tyypillisesti rikastushiekka-alueilla voi muodostua rikastushiekan ja sivukiven hapettuessa happamia, metallipitoisia suoto- ja valumavesiä. Hapen ja veden vuorovaikutus voi siten aiheuttaa rikastushiekan ja sivukiven haitta-aineiden liukenemista ja kulkeutumista suoto- ja valumavesiin. Liukenemisherkkyys on tapauskohtaista ja muodostuvien valumavesien happamuutta voi vähentää itsessään sivukiven ja rikastushiekan neutralointikyky.

Keskeisiä ympäristövaikutuksia vähentäviä toimia ovat tyypillisesti mainitun haponmuodostuksen ehkäiseminen ja vähentäminen sivukivi- ja rikastushiekka-alueiden peittorakenteilla sekä vesien käsitteleminen esimerkiksi kosteikoissa tai muun tyyppisissä puhdistamoissa.

Mikä on kaivospiiri?

Kaivospiiri on vanhan kaivoslain mukainen oikeus hyödyntää esiintymää. Päätöksen on tehnyt kaivosviranomainen.

Mitä kaivospiirin lopettamiseen liittyy?

Kaivostoiminnan päätyttyä kaivospiiri lakkautetaan kaivoslain mukaisessa menettelyssä. Ensin toimitetaan hakemus viranomaiselle, joka pyytää lausunnot mm. ympäristöviranomaisilta, kunnalta, maanomistajilta ja naapureilta, minkä jälkeen kuullaan hakijaa ja tehdään lopullinen päätös. Ennen kaivospiirin lakkautusta kaivosalue saatetaan yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, kunnostetaan, siistitään ja maisemoidaan.

Voiko kaivosalueelle mennä käymään tai saada sukellus- tai kuvausluvan?

Turvallisuussyistä kaivosalueelle ei voi mennä käymään, eikä Outokumpu anna alueille sukellus- tai kuvauslupia.

Onko Outokummulla tallessa vanhoja kuvia kaivoksista?

Outokummun kuva-arkisto on siirretty Elinkeinoelämän keskusliiton arkistoon Mikkeliin. Kuva-arkistosta voi hakea kuvia verkossa ja tilata niitä osoitteessa www.elka.fi.

Ota yhteyttä

Outokumpu Mining Oy

Kirsi-Marja Fyhr
ympäristölakimies
kirsi-marja.fyhr(at)outokumpu.com

Mediatiedustelut tai haastattelupyynnöt

Katri Saari
viestintäpäällikkö
puh. 040 351 9840
katri.saari(at)outokumpu.com

Lue lisää

Outokummun historia

Kemin kaivos

Kromimalmia 70 lintulajin keskellä