Outokumpu päätti 2000-luvun alussa keskittyä ruostumattomaan teräkseen. Ennen keskittymistään ruostumattomaan teräkseen yhtiö toimi usealla toimialueella, kuten kaivosteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa ja teknologia-alalla. Tästä historiasta johtuu, että Outokumpu on toiminut sekä Suomessa että ulkomailla useilla kaivosalueilla.
Jatkamme suljettujen kaivosalueidemme seurantaa sekä sellaisilla kaivosalueilla, joilla yhtiöllä on vielä velvoitteita, että muilla kaivosalueilla, joilla velvoitteet ovat päättyneet. Vuonna 2024 yhtiö jatkoi suljettujen kaivosalueiden turvallisuus- ja ympäristötilanteen seurantaa ja teki alueilla kunnossapitotöitä. Kattavia tutkimuksia tehtiin Enonkosken ja Vihannin kaivosalueilla Suomessa ja pienempiä selvityksiä useilla muilla kaivosalueilla. Työ jatkuu: suljettujen kaivosalueiden turvallisuus varmistetaan, niiden ympäristövaikutuksia seurataan, alueilla tehdään kunnostustoimenpiteitä sekä yhteistyötä paikallisten sidosryhmien kanssa.
Julkaisemme tällä sivustolla lisätietoja suljettuihin kaivosalueisiimme liittyvistä ajankohtaisista asioista.
Ajankohtaista
17.9.2025: Lampinsaaren naapuripäivillä käytiin läpi kaivosalueen viimeisiä tutkimuksia – suunnitteilla pieniä kunnostustoimenpiteitä ja uusia selvityksiä
Kaivosohjelman toinen naapuripäivä järjestettiin elokuussa yhteistyössä Lampinsaaren kyläyhdistyksen kanssa. Lue lisää >
1.9.2025: Kunnostus- ja purkutöitä tehdään Kotalahden suljetulla kaivosalueella syksyllä
Allaspuhdistamolla parannetaan vesienkäsittelyä, ja Vehkan kaivostorni puretaan turvallisuussyistä. Työt alkavat syyskuun alussa. Lue lisää >
20.8.2025: Enonkosken naapuripäivillä käytiin läpi tutkimusten tuloksia ja ensimmäisen vaiheen töitä
Outokummun kaivosohjelman ensimmäiset naapuripäivät järjestettiin kesäkuussa Enonkoskella. Lue lisää >
18.6.2025: Outokumpu käynnistää vesienohjauksen toimenpiteet Enonkoskella
Outokumpu käynnistää kesällä työt vesienohjauksen korjaamiseksi vähentääkseen kuormitusta Särkijärven suuntaan. Lue lisää >
Katso kaikki vanhoja kaivoksia koskevat uutiset >
Vastuullista kaivostoimintaa
Outokumpu on ruostumattoman teräksen tuottaja, jolla on yksi kaivos, Kemin kaivos. Vastuullisuus on toimintamme ytimessä ja tavoitteenamme on minimoida toimintamme vaikutukset luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Toimintaamme ohjaavat yhtiön toimintaperiaatteet eli Code of Conduct. Olemme myös sitoutuneet YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin sekä liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin.
Kemin kaivos on Outokumpu Oyj:n tytäryhtiön Outokumpu Chrome Oy:n omistama kaivos, joka sijaitsee Kemin kaupungin pohjoispuolella Keminmaan kunnan alueella Elijärvellä. Kemin kaivos on ainoa kromikaivos EU:n alueella. Outokumpu on suomalaisen Kestävän kaivostoiminnan verkoston jäsen. Kemin kaivos on sitoutunut suomalaiseen kaivosvastuustandardiin.
Kemin kaivoksen toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat vähäiset johtuen oksidisen kromimalmin liukenemattomuudesta, painovoimaan perustuvasta kemikaalittomasta rikastusmenetelmästä ja koko kaivos- ja rikastusprosessin kattavasta prosessiveden suljetusta vesikierrosta.
Outokummun historiaa
Outokummussa Kuusjärven pitäjässä sijaitsevan kuparipitoisen malmiesiintymän löytyminen 1900-luvun alkupuolella johti kaivostoiminnan ja kuparitehtaan käynnistymiseen vuonna 1913. Toiminta oli alkuvaiheessa pienimuotoista, mutta täytti pääosan aikansa kotimaisesta kuparintarpeesta: asiakaskuntaan kuului etupäässä valimoita, sähköteollisuusyrityksiä ja kuparilangan valmistajia. Outokummun valmistamaa kuparia käytettiin 1900-luvun alkupuolella mm. Valtion Rahapajalla rahanlyöntitarkoituksiin ja kuparilankana maaseudun sähköistämiseen.
Vuosien saatossa Outokummun kaivoksen toiminta laajeni, ja tuotantomenetelmät kehittyivät. Outokummun kaivos oli vuoteen 1941 saakka Outokumpu Oy:n ainoa kaivos. Tämän jälkeen Outokumpu-yhtiön kaivostoiminta laajeni muille paikkakunnille, kun 1940-luvun alkupuolella avattiin Nivalan pitäjän Makolassa nikkelikaivos ja Ylöjärvellä kuparikaivos. 1940- ja 1950-luvuilla Outokumpu käynnisti kaivostoimintaa myös muilla paikkakunnilla Suomessa. Laajentunut kaivostoiminta vastasi osaltaan yhteiskunnalliseen tarpeeseen, kun Suomessa vallitsi sotien jälkeen yleinen raaka-ainepula.
Kaivostoiminta vaikutti paikallisyhteisöjen elämään. Kaivostoiminta loi edellytyksiä alueiden kehittymiselle ja siten laajemminkin hyvinvointia maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi Outokumpu-yhtiön syntysijoilla 1900-luvun alun syrjäisessä Kuusjärven pitäjässä Pohjois-Karjalassa yhtiö perusti seudun ensimmäisen sairaalan ja auttoi kansakoululaitoksen järjestämisessä. Kaivos toi mukanaan Kuusjärvelle 1920-luvulla rautatien ja paransi muitakin liikenneyhteyksiä. Outokummun kaivostoiminnan kehittymisellä oli myönteisiä heijastusvaikutuksia laajemminkin myös muiden suomalaisten teollisuudenalojen, kuten sähkö-, selluloosa-, kemian- ja laivanrakennusteollisuuden kehittymiseen. Outokummun tuotteet mahdollistivat suomalaisen teollisuuden raaka-ainepohjan omavaraisuusasteen kasvattamisen ja näin vakaammat tuotantonäkymät.
Outokummun rooli itsenäisen Suomen historian alkutaipaleilla on huomattava myös siitä näkökulmasta, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1944 solmitun rauhansopimuksen mukaan Suomen tuli suorittaa raskaat sotakorvaukset, joiden pääpaino oli metalli- ja laivanrakennusteollisuuden tuotteiden toimituksissa. Merkittävä osa Outokummun tuotannosta luovutettiin kahdeksan vuoden ajan sotakorvauksina, eikä Suomen teollisuus olisi pystynyt täyttämään asetettuja vaatimuksia ilman Outokummun panosta.*
Lue lisää Outokummun historiasta
*Lähteet:
Markku Kuisma: Kuparikaivoksesta suuryhtiöksi – Outokumpu 1910–1985 (1985).
Vilho Annala: Outokummun historia 1910–1959 (1960).
Outokummun suljetut kaivosalueet Suomessa
Outokummulla on Suomessa nelisenkymmentä suljettua kaivosaluetta tai tutkimustyömaata. Osalla kaivoksista Outokumpu on toiminut pitkään tai ollut ainoa kaivostoiminnan harjoittaja, osalla yksi monista ja osalla on tehty vain koelouhintaa. Suljettujen kaivosten turvallisuus- ja ympäristövastuista säädetään Suomessa kaivos- ja ympäristölainsäädännössä. Lisäksi vastuita on siirtynyt esimerkiksi kaivosalueiden myyntien yhteydessä. Vastuut perustuvat viranomaisten aikoinaan myöntämiin lupiin ja päätöksiin, jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia nykylainsäädännön nojalla myönnettäviin lupiin, ja ne vaihtelevat kohteittain niiden ominaisuuksista ja toiminnan ajankohdista riippuen. Osa vanhoista kaivoksista on mukana Kajak-hankkeessa ja ELY:n jatkoselvityksestä, joista voit lukea tarkemmin kohdasta "Outokumpu ja Kajak-hanke". Olemme koostaneet tärkeimmistä kaivoksista lisätietosivun, joilla on lisätietoa kaivosten tilanteesta ja siellä tehdyistä toimenpiteistä.
Outokummun suljettuja kaivoksia, joissa yhtiöllä on vielä vastuita
| Kaivos | Toiminnot | Outokummun toimintavuodet | Pääasiallinen omistus | Velvoitteet | Kajak-kohde | Mukana Ely:N selvityksessä | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Enonkoski (Laukunkangas) | Nikkeli ja kupari | 1985–1994 | Outokumpu | Kaivospiiri, vesilupa | On | |
| 2 | Hammaslahti, Joensuu | Kupari ja sinkki | 1973–1986 | Joensuun kaupunki | Ympäristölupa | ||
| 3 | Kangasjärvi, Keitele | Sinkki, kupari ja pyriitti | 1985 | Yksityistahoja | Ympäristövastuita | On | On |
| 4 | Keretti/Outokumpu, Outokumpu | Kupari, sinkki, koboltti ja kulta | 1914–1989 | Eri tahoja | Ympäristövastuita | On | On |
| 5 | Kotalahti, Leppävirta | Nikkeli ja kupari | 1959–1987 | Outokumpu | Ympäristölupa | On | |
| 6 | Pahtavuoma, Kittilä | Kupari | 1993 | Julkinen taho | Turvallisuus- ja ympäristövastuita | On | |
| 7 | Ruostesuo, Kiuruvesi | Sinkki, kupari ja pyriitti | 1988–1989 | Outokumpu | Ympäristövastuita | On | On |
| 8 | Saattopora, Kittilä | Kupari ja kulta | 1988–1995 | Julkinen taho | Kaivospiiri | On | |
| 9 | Telkkälä, Lappeenranta | Nikkeli ja kupari | 1969–1970, 1988–1992 | Yksityistahoja | Kaivospiiri | On | |
| 10 | Vihanti, Raahe | Sinkki, kupari, hopea ja lyijy | 1954–1992 | Outokumpu ja yksityistahoja | Turvallisuus- ja ympäristövastuita | On |
Joitakin turvallisuusvastuita on lisäksi Aijalan ja Metsämontun kaivoksilla. Lisäksi Outokumpu on toiminut Hituran, Hälvälän, Korsnäsin, Kylmäkosken, Laurinojan, Makolan, Mullikkorämen, Orijärven, Oriveden, Pampalon, Petolahden, Puumalan, Pyhäsalmen, Rautuvaaran, Tainiovaaran, Taivaljärven, Vammalan, Virtasalmen, Vuonoksen ja Ylöjärven kaivosalueilla. Outokumpu on myös tehnyt tutkimusta tai koelouhintaa seuraavissa kohteissa: Iilijärvi, Juomasuo, Kylylahti, Nuottijärvi, Suhanko, Sompujärvi (Kirakkajuppura), Talvivaara ja Tervola. Suurin osa näistä kaivosalueista on nykyään toisen kaivosyhtiön omistuksessa. Alueita omistavat myös julkiset tahot, muut yritykset tai yksityishenkilöt.
| Paikka | TOiminnot | Outokummun toimintavuodet | Omistaja | Velvoitteet | Kajak-kohde | MUkana ELy:n selvityksessä | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Aijala, Salo | Kupari- ja sinkkikaivos |
1949–1974 |
Yksityistahoja |
On | On | On |
| 2 | Hitura, Nivala | Nikkeli | 1970–2007 | Kaivosyhtiö | Ei | On | On |
| 3 | Hälvälä, Savonlinna | Nikkeli | 1989–1992 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
| 4 | Iilijärvi, Salo | Tutkimustyömaa | Mm. 1974 | Ei tiedossa | Ei | On | |
| 5 | Juomasuo, Kuusamo | Tutkimustyömaa | 1993 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 6 | Korsnäs | Lyijy ja maametallit | 1961–1972 | Korsnäsin kunta | Ei | On | On |
| 7 | Kylmäkoski, Akaa | Nikkeli | 1971–1974 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
| 8 | Kylylahti, Polvijärvi | Tutkimustyömaa | 1990-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 9 | Laurinoja, Kolari | Kupari ja kulta | 1989 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 10 | Makola, Nivala | Nikkeli | 1942–1952 | Kaivosyhtiö | Ei | On | On |
| 11 | Metsämonttu, Salo | Kupari, sinkki, ym. | 1964–1974 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
| 12 | Mullikkoräme, Pyhäsalmi | Kupari ja sinkki | 1990 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 13 | Nuottijärvi, Paltamo | Tutkimustyömaa | 1965 | Yksityistahoja | Ei | ||
| 14 | Orijärvi, Salo | Kupari, sinkki ja lyijy | 1947–1954 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
| 15 | Orivesi | Kulta | 1994–2003 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 16 | Pampalo, Ilomantsi | Kulta | 1996 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 17 | Petolahti, Korsnäs | Nikkeli | 1972–1973 | Yksityistahoja | On | ||
| 18 | Puumala (Kitula) | Nikkeli | 1970 | Yksityistahoja | Ei | On | |
| 19 | Pyhäsalmi | Kupari, sinkki, ym. | 1962–2002 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 20 | Rautuvaara, Kolari | Kupari ja kulta | 1988–1995 | Muu yritys | Ei | ||
| 21 | Sompujärvi (Kirakkajuppura), Tervola | Tutkimustyömaa | 1980-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 22 | Suhanko, Rovaniemi | Tutkimustyömaa | 1980-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 23 | Tainiovaara, Lieksa | Nikkeli | 1989 | Muu yritys | Ei | ||
| 24 | Taivaljärvi, Sotkamo | Hopea, sinkki ja lyijy | 1988–1991 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 25 | Talvivaara, Sotkamo | Tutkimustyömaa | 1980-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 26 | Tervola | Tutkimustyömaa | 1970 | Yksityistahoja | Ei | ||
| 27 | Vammala, Sastamala | Nikkeli ja kupari | 1973–1995 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
| 28 | Virtasalmi | Kupari | 1966–1983 | Muu yritys | Ei | On | On |
| 29 | Vuonos, Outokumpu | Kupari, sinkki, nikkeli ja koboltti | 1972–1985 |
Kaivosyhtiö |
Ei | On | On |
| 30 | Ylöjärvi | Kupari, volframi ja hopea | 1943–1996 | Julkinen taho | Ei | On | On |
Ympäristömääräysten kehittyminen Suomessa
Ympäristöllisen sääntelyn kehittymisen lähtökohtana on vanhastaan ollut veden johtamista ja viemäröintiä ohjannut terveysperusteinen sääntely sekä naapuruusoikeudellinen sääntely, joka kielsi aiheuttamasta naapurille pysyvää kohtuutonta rasitusta. Kolmantena tekijänä ympäristöllisen sääntelyn kehitykseen on vaikuttanut elinkeino-oikeudellinen sääntely, jonka mukaan merkittäviä teollisia toimintoja varten tarvittiin toimilupa – esimerkiksi kaivostoiminnan harjoittamisoikeus Ruotsi-Suomessa perustui kruunun myöntämään konsessioon, mistä kehittyi nykyinen kaivosoikeusjärjestelmä.
Ympäristösääntelystä sanan nykyisessä merkityksessä alettiin puhua 1960-luvulla. Siihen asti keskeisimmät lainsäädännön ohjausvälineet olivat vuoden 1902 vesioikeuslaki ja vuoden 1927 terveydenhoitolaki, joiden avulla pyrittiin hallitsemaan ihmistoimintojen aiheuttamaa pilaantumista, samoin kuin naapuruusoikeudellinen sääntely. 1961 säädettiin vesilaki, johon sisältyi pohjavesien suojelua koskevia säännöksiä ja vesienkäyttöä ohjaava lupajärjestelmä. Vuoden 1965 terveydenhoitolain ympäristöllinen merkitys oli ennen muuta lakiin sisältyneessä toimintojen sijoituslupajärjestelmässä.
1970-luvulla ympäristönsuojelun ohjaus Suomessa perustui terveydenhoidolliseen sijoituslupasääntelyyn, naapuruusoikeudelliseen immissiolupasääntelyyn ja vesioikeudelliseen pilaamislupasääntelyyn, joille syntyi lupa- ja ennakkoilmoitusjärjestelmiä. 1980-luvulle tultaessa sääntelyn piiriin tuli myös uusia ympäristösektoreita, kun lain tasolla alettiin sääntelemään jätehuollosta (jätehuoltolaki 1978), ilmansuojelusta (ilmansuojelulaki 1982) ja meluntorjunnasta (meluntorjuntalaki 1987).
1990-luvulle tultaessa edellä kuvattua sektorikohtaista ympäristösääntelyä kehitettiin menettelyllisesti, kun 1992 astui voimaan ympäristölupamenettelylaki: silloiset sijoituslupa, ilmalupa ja jätelupa yhdistettiin ympäristölupamenettelysääntelyn piiriin. Uudistus merkitsi mainittujen järjestelmien käsittelyllistä yhdistämistä samaan menettelyyn samassa viranomaisessa, sen sijaan kutakin lupalajia koskeva päätöksenteko perustui sisällöllisesti edelleen sektorikohtaiseen sääntelyyn. Ympäristölupamenettelyssä yhtenä päätöksenä annettavaa ratkaisua alettiin kutsua ympäristöluvaksi. Vesilain mukainen pilaamislupajärjestelmä jäi vielä toistaiseksi yhtenäistetyn menettelyn ulkopuolelle omaksi lupajärjestelmäkseen.
Vuonna 2000 astui voimaan ympäristönsuojelulaki, jolla kaikkia ympäristösektoreita koskeva päätöksenteko, mukaan lukien aiempi vesilain mukainen pilaamislupa, yhdistettiin sekä sisällöllisesti että menettelyllisesti yhtenäistetyn ympäristölupajärjestelmän piiriin. Ympäristönsuojelulain säätämiseen vaikutti osaltaan Suomen liittyminen Euroopan unioniin, jossa annettiin vuonna 1996 ympäristöllisten lupajärjestelmien yhtenäistämistä koskeva IPPC-direktiivi. Nykyisellään Suomessa voimassa olevaan ympäristösääntelyyn vaikuttaa merkittävästi Euroopan unionin ympäristöoikeus.
Suljettujen kaivosten turvallisuus- ja ympäristövastuut perustuvat viranomaisten aikoinaan tekemiin lupiin ja päätökseen, jotka on tehty silloin voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Vanhat luvat eivät ole monelta osin vertailukelpoisia nykylainsäädännön kanssa, sillä ympäristömääräykset ovat kehittyneet valtavasti erityisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kaivokset, joihin liittyviä vastuita Outokummulla yhä on, ovat toimineet pääasiassa 1950–1980-luvuilla eli aikana ennen nykymuotoista ympäristösääntelyä.
Outokumpu ja Kajak-hanke
Suomalainen Kajak-hanke perustuu EU:n kaivannaisjätedirektiiviin. Kaivannaisjätedirektiivi edellyttää jäsenmaita laatimaan luettelon käytöstä poistetuista kaivannaisjätealueista, joista voi aiheutua riskiä ympäristölle tai terveydelle. Suomi on listannut Kajak-hankkeessa 31 tällaista kohdetta. 12 vanhalla kaivosalueella on käynnissä jälkitarkkailua tai alueen ennallistamista. Näistä yhdeksän on ollut Outokummun operoimia (Enonkoski, Hammaslahti, Iilijärvi, Kotalahti, Pahtavuoma, Puumala, Saattopora, Telkkälä ja Vihanti).
Sellaisia kaivosalueita, joista tarvitaan jatkoselvityksiä, on 19 kappaletta. Jatkoselvitystä tekee Pirkanmaan ELY-keskus. Hankkeen jatkona Pirkanmaan ELY-keskus sai valtioneuvoston asetuksella tehtäväksi selvittää valtakunnallisia kaivannaisjätealueita. Kohteet on nyt priorisoitu, ja kohdekohtaiset kartoitukset on aloitettu. Vuonna 2021 käynnistettiin neljän kohteen kohdetutkimukset – näistä yksi, Korsnäs, on Outokummun vanha kaivos. Kaikkiaan ELY-keskuksen selvitykseen kuuluu 13 kaivosta, joita Outokumpu on operoinut: Aijala, Hälvälä, Kangasjärvi, Keretti, Korsnäs, Kylmäkoski, Makola, Metsämonttu, Orijärvi, Ruostesuo, Virtasalmi, Vuonos ja Ylöjärvi. Orijärven osalta selvityksestä voi lukea lisää Kajak-hankkeen sivuilta.
Outokumpu tukee viranomaisten selvitystyötä kaikissa kohteissa ja avustaa viranomaisia aktiivisesti. Meistä Kajak-hankkeessa tehtävä selvitystyö on tärkeää: jokainen kohde on erilainen, ja omistussuhteet ja olosuhteet ovat jokaisessa kaivoksessa omanlaisensa. Myös ympäristövaatimukset ja niihin liittyvä tieto ovat kehittyneet suuresti matkan varrella. Olemme lopettaneet omien kaivostemme toiminnan kulloinkin voimassa olleiden säädösten mukaisesti. Useimmat alueet eivät enää ole edes kaivosyhtiöiden omistuksessa. Näistä syistä jokainen kohde vaatii erillisen selvityksen. On hyvä, että Kajak-hankkeessa selvitetään myös oikeudellisia vastuita ja rahoitusta.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Millaisia turvallisuusvastuita kaivosalueilla on?
Turvallisuusvastuista päätetään kaivospiirin lakkauttamispäätöksessä. Vastuut vaihtelevat kaivosalueittain, mutta tyypillisesti turvallisuusvastuut tarkoittavat, että sortumavaaralliset alueet aidataan, pääsy kaivokseen estetään ja asennetaan varoituskylttejä. Lisäksi se voi tarkoittaa sitä, että alueelta poistetaan ylimääräistä irtaimistoa, puretaan rakennuksia tai rakennelmia tai tehdään ne vaarattomiksi. Kaivostoiminnan harjoittaja vastaa pääsääntöisesti toimenpiteiden jälkeenkin kaivosalueen seurannasta ja turvallisuuden jatkuvasta ylläpidosta.
Millaisia ympäristövaikutuksia vanhoilla kaivosalueilla on?
Yleisesti ottaen metallimalmikaivostoiminnan ympäristövaikutukset vesistöihin syntyvät metallimalmien louhinnasta ja rikastuksesta. Tyypillisesti rikastushiekka-alueilla voi muodostua rikastushiekan ja sivukiven hapettuessa happamia, metallipitoisia suoto- ja valumavesiä. Hapen ja veden vuorovaikutus voi siten aiheuttaa rikastushiekan ja sivukiven haitta-aineiden liukenemista ja kulkeutumista suoto- ja valumavesiin. Liukenemisherkkyys on tapauskohtaista ja muodostuvien valumavesien happamuutta voi vähentää itsessään sivukiven ja rikastushiekan neutralointikyky.
Keskeisiä ympäristövaikutuksia vähentäviä toimia ovat tyypillisesti mainitun haponmuodostuksen ehkäiseminen ja vähentäminen sivukivi- ja rikastushiekka-alueiden peittorakenteilla sekä vesien käsitteleminen esimerkiksi kosteikoissa tai muun tyyppisissä puhdistamoissa.
Mikä on kaivospiiri?
Kaivospiiri on vanhan kaivoslain mukainen oikeus hyödyntää esiintymää. Päätöksen on tehnyt kaivosviranomainen.
Mitä kaivospiirin lopettamiseen liittyy?
Kaivostoiminnan päätyttyä kaivospiiri lakkautetaan kaivoslain mukaisessa menettelyssä. Ensin toimitetaan hakemus viranomaiselle, joka pyytää lausunnot mm. ympäristöviranomaisilta, kunnalta, maanomistajilta ja naapureilta, minkä jälkeen kuullaan hakijaa ja tehdään lopullinen päätös. Ennen kaivospiirin lakkautusta kaivosalue saatetaan yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, kunnostetaan, siistitään ja maisemoidaan.
Voiko kaivosalueelle mennä käymään tai saada sukellus- tai kuvausluvan?
Turvallisuussyistä kaivosalueelle ei voi mennä käymään, eikä Outokumpu anna alueille sukellus- tai kuvauslupia.
Onko Outokummulla tallessa vanhoja kuvia kaivoksista?
Outokummun kuva-arkisto on siirretty Elinkeinoelämän keskusliiton arkistoon Mikkeliin. Kuva-arkistosta voi hakea kuvia verkossa ja tilata niitä osoitteessa www.elka.fi.
Ota yhteyttä
Outokumpu Mining Oy
Kirsi Johansson
toimitusjohtaja
kirsi.johansson(at)outokumpu.com
Mediatiedustelut tai haastattelupyynnöt
Katri Saari
viestintäpäällikkö
puh. 040 351 9840
katri.saari(at)outokumpu.com