Outokummun suljetut kaivosalueet Suomessa
Outokummulla on Suomessa nelisenkymmentä suljettua kaivosaluetta tai tutkimustyömaata. Osalla kaivoksista Outokumpu on toiminut pitkään tai ollut ainoa kaivostoiminnan harjoittaja, osalla yksi monista ja osalla on tehty vain koelouhintaa. Suljettujen kaivosten turvallisuus- ja ympäristövastuista säädetään Suomessa kaivos- ja ympäristölainsäädännössä. Lisäksi vastuita on siirtynyt esimerkiksi kaivosalueiden myyntien yhteydessä. Vastuut perustuvat viranomaisten aikoinaan myöntämiin lupiin ja päätöksiin, jotka eivät ole suoraan vertailukelpoisia nykylainsäädännön nojalla myönnettäviin lupiin, ja ne vaihtelevat kohteittain niiden ominaisuuksista ja toiminnan ajankohdista riippuen. Osa vanhoista kaivoksista on mukana Kajak-hankkeessa ja ELY:n jatkoselvityksestä, joista voit lukea tarkemmin kohdasta "Outokumpu ja Kajak-hanke". Olemme koostaneet tärkeimmistä kaivoksista lisätietosivun, joilla on lisätietoa kaivosten tilanteesta ja siellä tehdyistä toimenpiteistä.
Outokummun suljettuja kaivoksia, joissa yhtiöllä on vielä vastuita
Kaivos | Toiminnot | Outokummun toimintavuodet | Pääasiallinen omistus | Velvoitteet | Kajak-kohde | Mukana Ely:N selvityksessä | |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | Enonkoski (Laukunkangas) | Nikkeli ja kupari | 1985–1994 | Outokumpu | Kaivospiiri, vesilupa | On | |
2 | Hammaslahti, Joensuu | Kupari ja sinkki | 1973–1986 | Joensuun kaupunki | Ympäristölupa | ||
3 | Kangasjärvi, Keitele | Sinkki, kupari ja pyriitti | 1985 | Yksityistahoja | Ympäristövastuita | On | On |
4 | Keretti/Outokumpu, Outokumpu | Kupari, sinkki, koboltti ja kulta | 1914–1989 | Eri tahoja | Ympäristövastuita | On | On |
5 | Kotalahti, Leppävirta | Nikkeli ja kupari | 1959–1987 | Outokumpu | Ympäristölupa | On | |
6 | Pahtavuoma, Kittilä | Kupari | 1993 | Julkinen taho | Turvallisuus- ja ympäristövastuita | On | |
7 | Ruostesuo, Kiuruvesi | Sinkki, kupari ja pyriitti | 1988–1989 | Outokumpu | Ympäristövastuita | On | On |
8 | Saattopora, Kittilä | Kupari ja kulta | 1988–1995 | Julkinen taho | Kaivospiiri | On | |
9 | Telkkälä, Lappeenranta | Nikkeli ja kupari | 1969–1970, 1988–1992 | Yksityistahoja | Kaivospiiri | On | |
10 | Vihanti, Raahe | Sinkki, kupari, hopea ja lyijy | 1954–1992 | Outokumpu ja yksityistahoja | Turvallisuus- ja ympäristövastuita | On |
Joitakin turvallisuusvastuita on lisäksi Aijalan ja Metsämontun kaivoksilla. Lisäksi Outokumpu on toiminut Hituran, Hälvälän, Korsnäsin, Kylmäkosken, Laurinojan, Makolan, Mullikkorämen, Orijärven, Oriveden, Pampalon, Petolahden, Puumalan, Pyhäsalmen, Rautuvaaran, Tainiovaaran, Taivaljärven, Vammalan, Virtasalmen, Vuonoksen ja Ylöjärven kaivosalueilla. Outokumpu on myös tehnyt tutkimusta tai koelouhintaa seuraavissa kohteissa: Iilijärvi, Juomasuo, Kylylahti, Nuottijärvi, Suhanko, Sompujärvi (Kirakkajuppura), Talvivaara ja Tervola. Suurin osa näistä kaivosalueista on nykyään toisen kaivosyhtiön omistuksessa. Alueita omistavat myös julkiset tahot, muut yritykset tai yksityishenkilöt.
Paikka | TOiminnot | Outokummun toimintavuodet | Omistaja | Velvoitteet | Kajak-kohde | MUkana ELy:n selvityksessä | |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | Aijala, Salo | Kupari- ja sinkkikaivos |
1949–1974 |
Yksityistahoja |
On | On | On |
2 | Hitura, Nivala | Nikkeli | 1970–2007 | Kaivosyhtiö | Ei | On | On |
3 | Hälvälä, Savonlinna | Nikkeli | 1989–1992 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
4 | Iilijärvi, Salo | Tutkimustyömaa | Mm. 1974 | Ei tiedossa | Ei | On | |
5 | Juomasuo, Kuusamo | Tutkimustyömaa | 1993 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
6 | Korsnäs | Lyijy ja maametallit | 1961–1972 | Korsnäsin kunta | Ei | On | On |
7 | Kylmäkoski, Akaa | Nikkeli | 1971–1974 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
8 | Kylylahti, Polvijärvi | Tutkimustyömaa | 1990-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
9 | Laurinoja, Kolari | Kupari ja kulta | 1989 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
10 | Makola, Nivala | Nikkeli | 1942–1952 | Kaivosyhtiö | Ei | On | On |
11 | Metsämonttu, Salo | Kupari, sinkki, ym. | 1964–1974 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
12 | Mullikkoräme, Pyhäsalmi | Kupari ja sinkki | 1990 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
13 | Nuottijärvi, Paltamo | Tutkimustyömaa | 1965 | Yksityistahoja | Ei | ||
14 | Orijärvi, Salo | Kupari, sinkki ja lyijy | 1947–1954 | Yksityistahoja | Ei | On | On |
15 | Orivesi | Kulta | 1994–2003 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
16 | Pampalo, Ilomantsi | Kulta | 1996 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
17 | Petolahti, Korsnäs | Nikkeli | 1972–1973 | Yksityistahoja | On | ||
18 | Puumala (Kitula) | Nikkeli | 1970 | Yksityistahoja | Ei | On | |
19 | Pyhäsalmi | Kupari, sinkki, ym. | 1962–2002 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
20 | Rautuvaara, Kolari | Kupari ja kulta | 1988–1995 | Muu yritys | Ei | ||
21 | Sompujärvi (Kirakkajuppura), Tervola | Tutkimustyömaa | 1980-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
22 | Suhanko, Rovaniemi | Tutkimustyömaa | 1980-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
23 | Tainiovaara, Lieksa | Nikkeli | 1989 | Muu yritys | Ei | ||
24 | Taivaljärvi, Sotkamo | Hopea, sinkki ja lyijy | 1988–1991 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
25 | Talvivaara, Sotkamo | Tutkimustyömaa | 1980-luku | Kaivosyhtiö | Ei | ||
26 | Tervola | Tutkimustyömaa | 1970 | Yksityistahoja | Ei | ||
27 | Vammala, Sastamala | Nikkeli ja kupari | 1973–1995 | Kaivosyhtiö | Ei | ||
28 | Virtasalmi | Kupari | 1966–1983 | Muu yritys | Ei | On | On |
29 | Vuonos, Outokumpu | Kupari, sinkki, nikkeli ja koboltti | 1972–1985 |
Kaivosyhtiö |
Ei | On | On |
30 | Ylöjärvi | Kupari, volframi ja hopea | 1943–1996 | Julkinen taho | Ei | On | On |
Ympäristömääräysten kehittyminen Suomessa
Ympäristöllisen sääntelyn kehittymisen lähtökohtana on vanhastaan ollut veden johtamista ja viemäröintiä ohjannut terveysperusteinen sääntely sekä naapuruusoikeudellinen sääntely, joka kielsi aiheuttamasta naapurille pysyvää kohtuutonta rasitusta. Kolmantena tekijänä ympäristöllisen sääntelyn kehitykseen on vaikuttanut elinkeino-oikeudellinen sääntely, jonka mukaan merkittäviä teollisia toimintoja varten tarvittiin toimilupa – esimerkiksi kaivostoiminnan harjoittamisoikeus Ruotsi-Suomessa perustui kruunun myöntämään konsessioon, mistä kehittyi nykyinen kaivosoikeusjärjestelmä.
Ympäristösääntelystä sanan nykyisessä merkityksessä alettiin puhua 1960-luvulla. Siihen asti keskeisimmät lainsäädännön ohjausvälineet olivat vuoden 1902 vesioikeuslaki ja vuoden 1927 terveydenhoitolaki, joiden avulla pyrittiin hallitsemaan ihmistoimintojen aiheuttamaa pilaantumista, samoin kuin naapuruusoikeudellinen sääntely. 1961 säädettiin vesilaki, johon sisältyi pohjavesien suojelua koskevia säännöksiä ja vesienkäyttöä ohjaava lupajärjestelmä. Vuoden 1965 terveydenhoitolain ympäristöllinen merkitys oli ennen muuta lakiin sisältyneessä toimintojen sijoituslupajärjestelmässä.
1970-luvulla ympäristönsuojelun ohjaus Suomessa perustui terveydenhoidolliseen sijoituslupasääntelyyn, naapuruusoikeudelliseen immissiolupasääntelyyn ja vesioikeudelliseen pilaamislupasääntelyyn, joille syntyi lupa- ja ennakkoilmoitusjärjestelmiä. 1980-luvulle tultaessa sääntelyn piiriin tuli myös uusia ympäristösektoreita, kun lain tasolla alettiin sääntelemään jätehuollosta (jätehuoltolaki 1978), ilmansuojelusta (ilmansuojelulaki 1982) ja meluntorjunnasta (meluntorjuntalaki 1987).
1990-luvulle tultaessa edellä kuvattua sektorikohtaista ympäristösääntelyä kehitettiin menettelyllisesti, kun 1992 astui voimaan ympäristölupamenettelylaki: silloiset sijoituslupa, ilmalupa ja jätelupa yhdistettiin ympäristölupamenettelysääntelyn piiriin. Uudistus merkitsi mainittujen järjestelmien käsittelyllistä yhdistämistä samaan menettelyyn samassa viranomaisessa, sen sijaan kutakin lupalajia koskeva päätöksenteko perustui sisällöllisesti edelleen sektorikohtaiseen sääntelyyn. Ympäristölupamenettelyssä yhtenä päätöksenä annettavaa ratkaisua alettiin kutsua ympäristöluvaksi. Vesilain mukainen pilaamislupajärjestelmä jäi vielä toistaiseksi yhtenäistetyn menettelyn ulkopuolelle omaksi lupajärjestelmäkseen.
Vuonna 2000 astui voimaan ympäristönsuojelulaki, jolla kaikkia ympäristösektoreita koskeva päätöksenteko, mukaan lukien aiempi vesilain mukainen pilaamislupa, yhdistettiin sekä sisällöllisesti että menettelyllisesti yhtenäistetyn ympäristölupajärjestelmän piiriin. Ympäristönsuojelulain säätämiseen vaikutti osaltaan Suomen liittyminen Euroopan unioniin, jossa annettiin vuonna 1996 ympäristöllisten lupajärjestelmien yhtenäistämistä koskeva IPPC-direktiivi. Nykyisellään Suomessa voimassa olevaan ympäristösääntelyyn vaikuttaa merkittävästi Euroopan unionin ympäristöoikeus.
Suljettujen kaivosten turvallisuus- ja ympäristövastuut perustuvat viranomaisten aikoinaan tekemiin lupiin ja päätökseen, jotka on tehty silloin voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Vanhat luvat eivät ole monelta osin vertailukelpoisia nykylainsäädännön kanssa, sillä ympäristömääräykset ovat kehittyneet valtavasti erityisesti viimeisten vuosikymmenten aikana. Kaivokset, joihin liittyviä vastuita Outokummulla yhä on, ovat toimineet pääasiassa 1950–1980-luvuilla eli aikana ennen nykymuotoista ympäristösääntelyä.
Outokumpu ja Kajak-hanke
Suomalainen Kajak-hanke perustuu EU:n kaivannaisjätedirektiiviin. Kaivannaisjätedirektiivi edellyttää jäsenmaita laatimaan luettelon käytöstä poistetuista kaivannaisjätealueista, joista voi aiheutua riskiä ympäristölle tai terveydelle. Suomi on listannut Kajak-hankkeessa 31 tällaista kohdetta. 12 vanhalla kaivosalueella on käynnissä jälkitarkkailua tai alueen ennallistamista. Näistä yhdeksän on ollut Outokummun operoimia (Enonkoski, Hammaslahti, Iilijärvi, Kotalahti, Pahtavuoma, Puumala, Saattopora, Telkkälä ja Vihanti).
Sellaisia kaivosalueita, joista tarvitaan jatkoselvityksiä, on 19 kappaletta. Jatkoselvitystä tekee Pirkanmaan ELY-keskus. Hankkeen jatkona Pirkanmaan ELY-keskus sai valtioneuvoston asetuksella tehtäväksi selvittää valtakunnallisia kaivannaisjätealueita. Kohteet on nyt priorisoitu, ja kohdekohtaiset kartoitukset on aloitettu. Vuonna 2021 käynnistettiin neljän kohteen kohdetutkimukset – näistä yksi, Korsnäs, on Outokummun vanha kaivos. Kaikkiaan ELY-keskuksen selvitykseen kuuluu 13 kaivosta, joita Outokumpu on operoinut: Aijala, Hälvälä, Kangasjärvi, Keretti, Korsnäs, Kylmäkoski, Makola, Metsämonttu, Orijärvi, Ruostesuo, Virtasalmi, Vuonos ja Ylöjärvi. Orijärven osalta selvityksestä voi lukea lisää Kajak-hankkeen sivuilta.
Outokumpu tukee viranomaisten selvitystyötä kaikissa kohteissa ja avustaa viranomaisia aktiivisesti. Meistä Kajak-hankkeessa tehtävä selvitystyö on tärkeää: jokainen kohde on erilainen, ja omistussuhteet ja olosuhteet ovat jokaisessa kaivoksessa omanlaisensa. Myös ympäristövaatimukset ja niihin liittyvä tieto ovat kehittyneet suuresti matkan varrella. Olemme lopettaneet omien kaivostemme toiminnan kulloinkin voimassa olleiden säädösten mukaisesti. Useimmat alueet eivät enää ole edes kaivosyhtiöiden omistuksessa. Näistä syistä jokainen kohde vaatii erillisen selvityksen. On hyvä, että Kajak-hankkeessa selvitetään myös oikeudellisia vastuita ja rahoitusta.