​​​​​​​​100 vuoden perintö

Tehty kestämään

Outokummun teräs koristaa Chrysler-rakennusta, joka valmistui 1930 ja on loistava esimerkki ruostumattoman teräksen kestävyydestä. 

REFERENSSIT (ENGLANNIKSI)

​Outokummun tarina alkaa kuparimalmiesiintymästä, joka löydettiin Itä-Suomesta vuonna 1910. Vuosien varrella Outokumpu on kehittynyt metalli- ja kaivosyhtiöstä ruostumattoman teräksen markkinajohtajaksi. Nyky-Outokumpu on muodostunut kahden yritysoston kautta konsernin hankittua Avesta Sheffieldin vuonna 2001 ja ThyssenKruppin ruostumattoman teräksen yksikön, Inoxumin vuonna 2012. 

Outokummulla on pitkät perinteet metalliteollisuudessa, ja yhtiö on ollut tärkeässä asemassa kehittämässä ruostumattoman teräksen teollisuutta. Itse asiassa konsernin historia on yhtä pitkä kuin ruostumattoman teräksenkin historia, joka alkoi sata vuotta sitten Saksassa ja Isossa-Britanniassa, missä ruostumaton teräs keksittiin lähes samaan aikaan 1910-luvulla. Joitakin vuosia myöhemmin Ruotsissa keksittiin duplex-erikoisteräs. Näissä maissa tehty varha tutkimus merkitsi Outokummun ruostumattoman teräksen liiketoiminnan alkua.

Outokumpu toimii vielä tänäkin päivänä näillä paikkakunnilla, joissa ruostumaton teräs on keksitty. Tekninen asiantuntemus ja metallurginen tutkimus- ja kehitystyö ruostumattomassa teräksessä ja erikoismetalliseostuotteissa muodostaa vahvan pohjan Outokummun kilpailukyvylle.
Outo kumpu Kuusjärvellä Itä-Suomessa. Sieltä löydetty kuparimalmiesiintymä antoi nimen sekä Outokumpu-konsernille että Outokummun kaupungille.   

1910–1920-luku: outo kumpu ja ruostumaton teräs

Outokumpu sai alkunsa, kun rikas kuparimalmiesiintymä löydettiin vuonna 1910 Itä-Suomesta Kuusjärveltä (nykyisin Outokummusta). Muutama vuosi myöhemmin kuparia alkoi valmistaa ensin sekä Suomen valtion että yksityisten tahojen omistama yhtiö ja sittemmin kokonaan valtio-omisteinen yhtiö. Alkuvuosina kuparia jatkojalostettiin pienessä kuparitehtaassa aivan kaivoksen vieressä. Alusta alkaen kuparia riitti myös vientiin. Ensimmäinen maailmansota, omistajatahojen väliset erimielisyydet ja pääoman rajallisuus hidastivat toimintojen alkua. Siitä huolimatta 1920-luvun lopulle tultaessa kaivoksesta oli kehittynyt ajanmukainen suurtuotantolaitos. Vanha kuparitehdas suljettiin vuonna 1929, ja Outokumpu alkoi suunnitella integroitua kuparin tuotantoketjua. 

Samoihin aikoihin useat Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa tehdyt keksinnöt johtivat ruostumattoman teräksen kaupalliseen kehittämiseen. Vuonna 1912 Krupp patentoi ruostumattoman teräksen Saksassa Benno Straussin keksinnön jälkeen. Vuonna 1913 Harry Brearley havaitsi laboratoriossaan Sheffieldissä, että tietty määrä kromia estää terästä ruostumasta. Näiden keksintöjen jälkeen ruostumattoman teräksen tuotanto alkoi Sheffieldissä Isossa-Britanniassa ja Krefeldissä Saksassa. Itse asiassa osa Outokummun tuotantoyksiköistä on vielä vanhempia - Dahlerbrückin tehtaasta on ensimmäinen maininta vuodelta 1687. 


Outokummun sähkösulatto Imatralla oli suurin laatuaan 1930-luvulla.

1930–1940-luku: merkittävä kuparintuottaja

Suomen nopea teollistuminen vauhditti Outokummun toimintoja. Vuonna 1932 Outokummun liiketoiminnan kehittämisen turvaamiseksi Outokummusta tehtiin osakeyhtiö. Aluksi Suomen valtiolla oli yhä osake-enemmistö. Outokumpu oli yksi viidestä Euroopan suurimmasta kuparintuottajasta. Outokumpu rakensi integroitua kupariketjua ja avasi uuden sähkösulaton - tuolloin maailman suurimman - ja tehtaan, jossa jalostettiin raakakuparia. Outokummun tutkimus- ja kehitystyö johti liekkisulatusmenetelmän kehittämiseen, josta sai alkunsa konsernin teknologiayksikkö.

Naapurimaassa Ruotsissa kehitettiin duplex-erikoisteräs vuonna 1930. 1940-luvun lopulla Outokumpu oli tunnettu kuparintuottaja. Outokumpu toimitti kuitenkin jo sivutuotteita teräksentuottajille ja tutki teräksenvalmistusta. Tutkimukset johtivat patentoituun menetelmään, jolla kuparituotannon kuonasta voitiin valmistaa terästä.

 
Sinkin valmistusta Outokummun Kokkolan tehtaalla.

1950–1960-luku: yhtiö laajentaa muihin metalleihin

1950- ja 1960-luvulla Outokumpu avasi Suomessa uusia kaivoksia ja tehtaita, joissa louhittiin ja jalostettiin nikkeliä, sinkkiä, kuparia ja kobolttia. Yhtiöstä kehittyi monimetalliyhtiö, joka valmisti metallituotteita omista kaivoksistaan louhituista malmeista. Koska useat malmit olivat pitoisuuksiltaan köyhiä ja koostumukseltaan vaikeita, niiden jalostamisessa vaadittiin innovatiivisuutta ja määrätietoista tutkimus- ja kehitystyötä. Kaivostoiminnan kasvu kasvatti myyntiä: 1950-luvulta 1980-luvulle yhtiön liikevaihto kymmenkertaistui.

Outokumpu tutki myös mahdollisuuksia teräksen tuotantoon. Merkittävät askelet siihen suuntaan otettiin, kun yhtiön oma nikkelitehdas saatiin valmiiksi ja sukeltaja Martti Matilainen löysi kromimalmin palasia Kemijoesta vuonna 1959. 

Outokumpu alkoi hyödyntää Kemin kromimalmiesiintymää jo seuraavana vuonna kehittääkseen kromimalmin jalostamista, ja Tornioon rakennettiin ferrokromisulatto. Koska kromi tekee teräksestä ruostumattoman ja nikkeli kestävän, yhtiöllä on nyt käytössään kaksi ruostumattoman teräksen tärkeintä raaka-ainetta.


Outokummun sinkkikaivos Tarassa Irlannissa oli yksi 1970- ja 1980-luvulla hankituista kaivoksista. 

1970–1980-luku: monimetalli-, kaivos- ja teknologiayhtiö

Vuonna 1976 Outokummun Tornion tehtaalla sulatettiin ensimmäinen erä terästä. Tuotantolaitos oli yksi maailman tehokkaimmista terästehtaista ja ainoa maailmassa, joka hyödynsi omaa kromikaivosta ja jolla oli ferrokromituotantoa samalla tehdasalueella. Aluksi Tornio tuotti vuodessa 50 000 tonnia terästä, joka oli Outokummun koko ruostumattoman teräksen kapasiteetti. Myöhemmin kuumavalssaamon ja kylmävalssaamon valmistuttua täydensivät integroitua terästehdasta ja Outokummun tuotevalikoimaa.

Outokummun omien kotimaisten malmivarantojen ehtyessä yhtiö ryhtyi laajentamaan ulkomaille ja kasvoi yritysostojen kautta. Outokumpu hankki muun muassa Taran sinkkikaivoksen Irlannista, Viscarian kuparikaivos Ruotsista ja puolivalmisteita valmistavia tehtaita Espanjasta, Ruotsista ja Yhdysvalloista. Outokumpu hyödynsi myös teknologiaa, jota se oli kehittänyt omia kaivoksia ja tuotantolaitoksiaan varten, ja myi teknistä asiantuntemustaan muille metallin valmistajille. 1980-luvulla esimerkiksi merkittävä osa maailman kupari- ja ferrokromisulatoista käytti Outokummun kehittämää teknologiaa. Konsernista tuli myös pörssiyhtiö sen listauduttua Helsingin pörssiin vuonna 1988.

1990–2000-luku: yhtiö keskittyy ruostumattomaan teräkseen

Vuosituhannen vaihteessa Outokumpu oli monimetalli- ja kaivosyhtiö, jolla oli omia kaivoksia ja 21 000 työntekijää ympäri maailmaa. 2000-luvulla konserni teki päätöksen keskittyä ruostumattomaan teräkseen, kaksinkertaistaa ruostumattoman teräksen tuotanto ja myydä lopulta muut toiminnot pois. Vuonna 2000 Outokumpu ja tunnettu ruostumattoman teräksen valmistaja Avesta Sheffield ilmoittivat yhdistävänsä ruostumattoman teräksen toimintonsa AvestaPolaritin nimellä toimivaan yhtiöön. AvestaPolarit oli maailman toiseksi suurin ruostumattoman teräksen valmistaja. Sen edellä oli äskettäin yhdistynyt saksalainen ThyssenKrupp, joka sekin oli kahden suuren ruostumattoman teräksen tuottajan, Thyssenin ja Kruppin yhdistelmä.

Avesta Sheffieldin myötä Outokummun tuotevalikoimaan tuli enemmän erikoisteräksiä, kuten ruotsalaisten keksimä duplex. Outokumpu valmisti nyt noin 1,8 miljoonaa tonnia ruostumatonta terästä vuodessa. Outokumpu keskittyi nyt ruostumattomaan teräkseen ja luopui muista metalleista, enimmistä kaivoksistaan ja teknologialiiketoiminnastaan 2000-luvulla. 

2010–: uusi kehittyneiden materiaalien markkinajohtaja maailmassa 

Vuonna 2012 Outokummusta tuli ruostumattoman teräksen ja erikoismetalliseostuotteiden markkinajohtaja maailmassa sen ostettua ThyssenKruppin ruostumattoman teräksen yksikön, Inoxum GmbH:n.

Outokummun tuotevalikoima on markkinoiden laajin, sen tuotantoyksiköt ovat kustannustehokkaita ja nykyaikaisia, yhtiöllä on oma kromikaivos ja 100 vuoden kokemus metalleista ja kehittyneistä materiaaleista. Outokummun yhtiöt ovat olleet kehittämässä ruostumatonta terästä, ja yhtiö toimii edelleen niissä maissa, joilla on ollut merkittävä asema ruostumattoman teräksen teollisuuden kehittämisessä.